Kaksoisolentoni
Kaksoisolentoni,
isäni tuntee sen, sanoo
se on ilkeä
puoli sukua sanoo, ei ollenkaan
se on lempeä ja herttainen
isäni sanoo,
laiska on ja saamaton
puoli sukua, ei ollenkaan
se on ahkera
isäni sanoo, kirjailija
siitä pitää tulla
puoli sukua huutaa
runojahan kirjoitat
meille, kirjoitathan
11 kommenttia:
Olimmekin vähän samoilla linjoilla tuon kaksoisolennon suhteen, mikäli yhtään ymmärsin. Tai mitä sen on väliä, näin tulkitsin.
Hieno näkemys useasta eri näkökulmasta.
Kuka näkee mitenkin. Oma näkemys ratkaisee.
Vanhan sanonnan mukaan suku on pahin, joillekin se on paras. Toiset vanhemmat odottavat lapsistaan jotain suurta, toiset eivät anna mahdollisuutta mihinkään suureen, ellei tempaise itseään irti.
Mielenkiintoinen runo: itse on otettava selvää, kuka on, muistuttaako kaksoiolentoaan vai itseään?
Hyvä runo! Tuo mieleen kysymyksen:
Kaksoisolento? Oletettu? toivottu? muiden luoma? oma unelma?
Jos voisin laulaa kuin lintu voi, jos sois mun äänein kuin leivon soi, niin . . .
Selkeän sanoman lisäksi nautin runosi rytmistä!
Oliko kaksi kaksoisolentoa.
Isän ja suvun.
Voi siitä sitten vaikka valita tilanteen mukaan.
Vaan koskaan ei tiedä kumpi on kaksoisolento vai onko kumpikaan. Voihan meitä olla kolmekin.
niin voiphan sitä oottaa mutta mitäottaja saapi....
Taitavasti muotoiltu kaksoisolemus.
Kiitos vierailusta, Ilona :)
Oikeus olla oma itsensä, se kai tärkeintä.
Lähetä kommentti