tämä on hyväilykivi, sanot
ja nostat minut sen päälle
syöt minua suurilla silmilläsi
jalkani heiluvat, teen tuulta
perhosilla on keijun korvat, sanon
ja suusi on suuri, punainen
muurahaiset kutittavat, kikatan,
mutta ilmeesi on totinen
hyväilykivi on sinun
muurahaisarmeija vihollisesi
annat minulle tikkarin
aurinko kosketti säteillään
ja pääsen vapaana juoksemaan

Kuu

sammal juopuu punaisesta viinistä,
kun hopeinen luoti lävistää rintani
ruumiistani ovat kadonneet saastaisuuden
merkit, mutta huomaako sitä pilviverhon
peittäessä kajastuksen, joka antaa hahmolle muodon

entä kaksi poikaani, jotka piilotin luolaan
ja maidollani vahvistin

raivottarien kinastelu, ei minua ilahduta
eivätkä ihmisten katseet, jotka näkevät
vain pedon sammuvat silmät,
joiden todellinen katse on täynnä
äidin suurta huolta

ehkä viimeinen huutoni taittaa vuoren
juoskaa poikani, ihmisten suvaitsemattomuus
painaa raskaasti rintaa

Luolassa

olen vankina täällä
luolassa, tummassa kuin pohjolan
ikuinen yö
en pääse pakoon varjokuvia,
jotka syövät sisintä
kahleet hiertävä arkaa lihaa
ainut kosketus, jonka saan osakseni

olen syvällä luolassa
pako tuntuu mahdottomalta,
vaikka kahleet murtuisivat pois

olen vankina,
enkä voi katsella tähtiä
taivaani tummuudessaan synkempi
kuin kylmennyt hiili

maani jolla makaan, on karu
hedelmätön, joka unelta
on katkaissut siivet
varjokuvat vain seuranani
yritän unohtaa ajan,
joka painaa kivistä seinää

ja houreissani tippuu pisarana huulilleni

hän hämmästyi
iloitsin ja katsoin
kehän kieltä, kiiltelevää, kilahtelevaa
kohti kuoliota, koskee
minulle mustelmiksi
nimetön nimi näivettyy, puristuu
saan sanoa
sataa siihen sormeen
tilassa tuhat täydellisyyden verta

Lusifer, lapseni
kylkiluusi piirtävät vakoa
harmaaseen kylkeen
valvon hiljaisuutta, rahinaa,
             pelkoa, joka hiipii luihin

en sulje silmiäni
tärisevä ruumiisi huokaa
niiskutukseni syö minua
enkelini, ethän lennä pois

Fragmentteja

minä syön sanoja
silti olen vain kommentti marginaalissa

*

yritän leijua kevyesti höyhenen lailla
läpi harmaan syksyn

*

surulla on kauniit kasvot
sinun kasvosi

*

luusi vasten omiani
sidomme niitä yhteen

*

jos päivä ei erottaisi meitä
emme sitoisi yöllä luitamme yhteen

*

sinun kanssasi olen alasti

*

minun syksyinen käteni kurottaa sinua
sinun keväinen kätesi kurkottaa kättäni
pyöreinä nautimme toisistamme

*

kasvatat minulle siivet

siinä samassa kun päästin sinusta irti
sydämesi reikä kasvoi kuin hämähäkin
seitti hylätyssä huoneessa
sydämesi ei ymmärtänyt
päästin sinut vapauteen
pois pimeästä luolasta
jonka kosteat seinät alkoivat tuntua liian pieniltä
jos vain voisin, pitäisin sinusta kiinni etusormella
pelastaisin sinut sillä, jos voisin
koska sinun sydämesi on osa minua

Brian, My Dear Brother III

Joulu on taas tulossa, rakas veljeni
haluaisin langeta eteesi
nähdä loisteesi tässä pimeässä kamarissa
hieroa sinut kolhuista, jotka vääristyneet
sulkasi toivat

Minä istun isolla tuolillasi
kuin Liisa ihmemaassa, enkä tiedä
miten päin sääreni ristisin

Tulisit jo, rakas veljeni
kahlitsisit minut takorautaiseen sänkyyn
täyttäisit minut suloisilla unelmilla
juuri kun väsymys ja ruoskasi
ihanasti kutittavat

Joulu on tulossa, tiedän
sinun tulevan, rakas veljeni Brian

Brian, my dear brother II

tällaisina päivinä toivoisin, että olisit luonani,
             rakas veljeni Brian
sänky täyttyisi pehmeästä lumesta
olisin enkeli ja demoni
kaunis sinun kanssasi
yhteen kietoutuneena kuin juuret
niitä ilman ei voi elää

mutta sinä olet taas Michaelin luona
porttien takana, kellariin piiloutuneena
ja minulle jää vain David ja pelko maailmaan

viini on kuivunut lasiin
lumi sulanut sykkiviin suoniin
tällaisina päivinä sikiönä
             kuin haavoittunut demoni
toivon, että olisit täällä
nostaisit käsivarteni ylös kuin siivet
olisit luonani, rakas veljeni Brian

NÄKYMÄTTÖMÄN LAPSEN TIE

kun olin lapsi
vihasin kulkusia
toivoin olevani näkymätön
mutta ääneni oli kova ja vaativa
kuin pikku Myyllä
minusta ei ollut äidin kultapojuksi
enkä osannut olla fiini kuin neiti
siksi minut ristittiin Haisuliksi

koulussa halusin olla näkymätön
mutta minut huomattiin
ja Haisuliksi ristittiin

sain pätkiä valtiolta
Hemulin kaavussa kuljin
yritin olla ahkera ja näkymätön
mutta Haisuliksi minut ristittiin

istuin työkkärin jonossa
ja yritin olla näkymätön
kun vuoroni tuli
Haisulia huudettiin

menin lääkäriin ja kerroin
olen Haisuli
joka haluaisi olla näkymätön lapsi
lääkäri tarjosi pillereitä
ota punainen kun haluat olla Muumimamma
ja vihreä kun Nuuskamuikkunen

nyt kun huomasin
ettei minusta tule näkymätöntä
taidanpa tehdä urotöitä

autojen tasainen jono
moottoritien viihdyttävä rytmi
aamuauringon toive lämmittää
pois alta, tehtaan varjossa kasvaa kitkarengas
kehä kolmonen sulkeutuu
ajattelen taas Vantaata

VIRTA

muistatko miten liikuimme virtaa pitkin
kädet sidottuina toistemme ympäri
hampaat kalahdellen yhteen
niitä kosteita hetkiä, kun vesi vaelsi meissä,
ja kaikki tuntui sisäelimissä
eikä kukaan uskonut, että olimme pelastuneet,
koska käsivartemme olivat niin vahvat,
että ne kantoivat meitä
veden ja maan aaltoliikkeissä
me lepäsimme pitkin virtaa
kuin sillat, koska meillä oli hetki,
jonka halusimme yltävän huomiseen

rauhallisesti makaamme uhrikiven päällä
olemme syöneen kaikki hedelmät ja eläimet
arkki on jätetty ilman pienintäkään musteläikkää
kaivaudumme kiveen
kiteinä riitelemme paikasta graniitissa
– tule ukkonen, huudamme
kovaa ja kylmää kutsuamme
– tule ja upota meidät järven viileään pohjaan
pohjassa pulppuamme kuin geysirit
molekyylit haihtuvat usvana ilmaan
jäämme paljaaksi
emme sekoita muuttujia
olemme aina samoja

olen pelännyt rappukäytävissä
yrittänyt sulautua kaiteisiin ja seiniin
olen pelännyt kaikkea lentävää
ja kimakoita huutoja, jotka vihlovat

korvia, siksi olen hyvilläni,
että saan jakaa tämän kedon
ja mansikat kanssasi

jos en jaksa laskea
annan sinulle suuremman keon,
koska sinä tekisit saman tai enemmän

jälleen kerran
istut naama lämmöstä hehkuen
mehun tiristessä ja kupliessa
keittiö täynnä tuoksuja
sydän odottavana kuin syksy
uskot ettei tämä mehu pilaannu
annat kätesi hangata pullot kirkkaiksi
ja täysinäisiksi
et usko viime vuoden totuuksiin
annat mehun virrata