miten hyvä minun onkaan istua tässä
lähelläsi, savuavan tulen äärellä
suu kosteana molekyyleistäsi
kohtu räjähtämässä kuin muovipanos

muistatko vielä juhannuksen tuoksun
näin syksyllä
rakastin sitä hiekkaa jalkojesi alla
rinnassa läikkyi omenaviini ja sinun sanasi
meri oli vielä kylmä silloin
silti uin luoksesi

nyt merta hyväilee tuuli
jota rakastan
sillä on sinun hiuksesi
karheat, mutta ainoat joita haluan silittää