runoilija tarvitsee ryypyn
sivistys vei sanat
kauniit sekä rumat
jäi vain jargonia, jolla yrittää maailman täyttää
liljojen varjo vaihtui
loisteputkikammioon
ajan jättäneiden aikaa yrittää sovittaa omaansa
ja miettii toisten sanoja, vaikka omistansa
ei millään saa kiinni
runoilijan jalat etsivät tukea hämärässä
katukivetyksestä,
vaikka mieli lentää kauempana kuin aamun
ensimmäinen lokki,
mutta raskaaksi käy pää
se sammuu kovalle pedille,
jota lämmittävät levottomat unet
12. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos runoilija ryyppää ja sen raskaaksi käynyt pää sammuu kovalle pedilli, niin voihan sen käsi pidellä kynää ja antaa sen kirjoittaa unohtumattomia säkeitä.
Onko peikkolla kokemusta ;)
Lähetä kommentti