Tanka-runoja II
nuppuun puhjenneen
nuori aamu kastelee
kahden suudelma
salaisuus muisto pilviin
piirtyvä hetkellisyys
***
Odottamaton
sade raiskaa kaunokin
kovan hyväilyn
kesä antaa anteeksi
tuo rakastunut hölmö
***
valonkajastus
silmiesi kimallus ja
muisto, jota ei
saa takaisin, teevesi
jäähtyy kuppiin, unohdus
***
on tullut kevät
koivu itkee makeaa
elämää, jonka
juoksun halla seisauttaa
purren kohmesormia
***
ilta on pitkä
silta kuutamoon kantaa
savinen polku
muistojen uomaan jäävä
sinun syliisi johtaa
***
kätesi piirtää
himmeän sateenkaaren
älä anna sen
kadota huomiseen vaan
anna hetki enemmän
***
surupuu laulaa
kaipaus himmenee tähtien
taakse, pakenee
sinun lämmin henkesi
asuu unilehdellä
***
puretaan muuri
annetaanhan kukalle
koko aurinko
tunteiden varjossa et
jaksa kasvaa pienoinen
***
niin pimeässä
minä etsin sinua
niin onnetonta
pientä lepakkolasta
yön rauhattomin siivin
***
saankohan tietää
sinun salaisuutesi
usvaverholla
peitetty saari, yksin
ikävöi luumunkukkaa
7 kommenttia:
Herkkiä ja moniulotteisia, hienoja.
Olet varsinainen tankarunoilija. Hienoa tiivistelmä, joka antaa lukijalle ajateltavaa. On herkkyyttä ja kaihoakin.
Voi kiitos! Kommenttinne lämmittää mieltä.
Peikko tykkäsi siitä lepakosta. Se jäi jotnkin kaikumaan mieleen.
Hieno tankakokoelma. Minäkin pidin eniten lepakkolapsen tankasta.
hienoja !
kaunista. jokaisessa on joku uusi sanonta ja ajatus. näissä on haikeutta, vaikka ovatkin täynnä kesää ja rakkautta.
Lähetä kommentti