Kaunis viserrys
ei pojan kuulu visertää tuolla tavalla, tuumi äiti
itse halailit kukkia ja pilviä, urbaani lapsi, vastasi poika
ja täytti paperin sanoilla
hyräillen ja hyppien trokeesta jambiin
ei kuulu pojan visertää, ja sytytti liekin,
joka ei sammunut edes tupakan jälkeen
hymyili äidilleen, kukkien ja pilvien lapselle
näki kaiken niin kuin Dante,
mutta ei ollut valmis vielä kohtaamaan Beatricea
ei ollut valmis vielä visertämään koko sielullaan
3 kommenttia:
Sanojen epämääräinen muotoilu paperille on usein helpompaa kuin kohtaaminen.
Yritän mallata rakentavaa kommentoityyliäsi (jota kiittelinkin omassa blogissani ;) ). Pidän erityisesti tuosta "ei pojan kuulu visertää" ja trokeesta jambiin hyppimisestä myös. Tässä on tiiviisti paljon asiaa enkä ihan kaikkea tajuakaan koska en ole lukenut tarpeeksi runoutta ja nyt täytyykin varmaan mennä tarkistamaan, miten ne trochee ja iamb oikein menivätkään...
Näinhän se on Piatta.
jl: en tiedä auttaako runon ymmärtämistä noiden runomittojen tietämys. Runo on lähinnä keskeneräinen ajatus kuvata poikana oloa.
Lähetä kommentti