Luolassa
olen vankina täällä
luolassa, tummassa kuin pohjolan
ikuinen yö
en pääse pakoon varjokuvia,
jotka syövät sisintä
kahleet hiertävä arkaa lihaa
ainut kosketus, jonka saan osakseni
olen syvällä luolassa
pako tuntuu mahdottomalta,
vaikka kahleet murtuisivat pois
olen vankina,
enkä voi katsella tähtiä
taivaani tummuudessaan synkempi
kuin kylmennyt hiili
maani jolla makaan, on karu
hedelmätön, joka unelta
on katkaissut siivet
varjokuvat vain seuranani
yritän unohtaa ajan,
joka painaa kivistä seinää
ja houreissani tippuu pisarana huulilleni
13 kommenttia:
Ilman toivoa, vai eikö edes halua päästä pois, vaikka kahleet murtuisivat.
Oman itsensä vankina ehkä?
Kuulosti rankalta, sairasvuoteella vankina vailla ulospääsyä.
Vankina maaten pimeässä yössä.
Taivaskin pilvessä, ei tähtiä vyössä. Mutta pisara, se pisara huulilles putoaa kuin lyijy. Kuin luoti se iskee, toivonkipinä.
Nyt tuli väkisin mieleen, että tämä henkilö on Platonin Luolassa vankina, niin kuin me kaikki. Emme näe, emme ymmärrä, emme uskalla mennä valoon, koska varjot ovat tutumpia.
Rankkoo! Ettei sulla Ilona hyvä olisi vain se sikalentsu?
Tylyä tekstiä. Ilonan julmat sivut lunastivat jälleen kerran nimensä.
Platonin luola tuli minullakin mieleen. Runossa jäi vaivaamaan se, että varjokuvia näkyy vaikka taivas on "tummuudessaan synkempi kuin kylmennyt hiili". Eikö varjon olemassaolo edellytä että jossakin on valoa?
Joo, julumaa on. Heh, tuo Oh-shown kommentti on taas ihan omaa luokkaansa...
Oma luola tuli minullakin mieleen, ja siellä voi kuvitella ihan liikaa.
Taidat olla kovin sairas nyt, sikaflunssako on nyt puhjennut!
Kuvaat aikaa mielenkiintoisesti.
Saatan samaistua tuohon hiilenkatkuiseen makuun joka runosta jää...
Mikäs peikko se Ilonan nyt on vanginnut?
Platonin luolassa kai alitajuntani hillui kun tuota kirjoitin. Kuumehourailuunkin löytyy varmasti viitteitä.
Ajattelin, että ilman toivonkipinää runo olisi liian synkkä :)
Joo, onhan tuossa ristiriita - täyspimeys ja varjot - mutta onko se kauhean paha virhe, jos antaa runossa mielikuvituksen temppuilla ja toteuttaa esim. unen logiikkaa.
Mielikuvitus on peikko, mutta myös rakas ystävä, sieltähän niitä runoja tulee.
Lähetä kommentti