siinä samassa kun päästin sinusta irti
sydämesi reikä kasvoi kuin hämähäkin
seitti hylätyssä huoneessa
sydämesi ei ymmärtänyt
päästin sinut vapauteen
pois pimeästä luolasta
jonka kosteat seinät alkoivat tuntua liian pieniltä
jos vain voisin, pitäisin sinusta kiinni etusormella
pelastaisin sinut sillä, jos voisin
koska sinun sydämesi on osa minua
3 kommenttia:
Runoissasi on niin hieno rytmi ja mielenkiintoisia tunnelmia, että on vain pakko lukea ja lukea...ja nousta sitten jonnekin muualle, vieraaseen paikkaan.
Hieno tunne, joskus pelottava, jännittävä, huumaava, mutta hieno.
Lisään vielä tuohon, että runoissa on myös intiimi ja ruumiillinen ote, fyysinen tunnelma.
Kiitos kommenteista Unnu ja Pisara!
Lähetä kommentti