muistelen riimejä
taputtelen hiekkaa
että tulisi hyviä
pikkuautot valtaavat hiekkakentän
hiekka roiskuu
sitä löytyy eteisestä
sängystä
suihkusta
kurahousut eivät auta
jos makaa kosteudessa
mietin virsiä
en jaksa sittenkään laulaa
kovaa
ja
korkealta
joten siirryn tietäjiin
miten ne löysivät tähden kanssa
Betlehemiin
täältä
lähiöstä
löytyy paljon tietäjiä
ne katsovat minua verhon takaa
tämä tulee painaa mieleen
tämän on hyvä olla ensimmäinen muisto
josta kirjoittaa runo
riimit katosivat kun
huomasin
ettei enkeleitä ole
pilvien päällä niin kuin kiiltokuvissa
18 kommenttia:
Eikä niillä ole aikuisten oikeesti siipiä. Enkeleilläpä!
Tietäjät tietävät miten tulee hyvä kakku, paha kakku, muistavat kaikki reseptit.
Pidin runostasi.
Enkelit on arjen sankareita, minä olen niitä tavannut. Runosi pisti taas ajattelemaan, ja se on hyvä.
Arjesta ylös taivaisiin ja alas.
Unelmat särkyivät. Palasi arki.
Tykkäsin, erityisesti tuosta kohdasta, että lähiöstä löytyy paljon tietäjiä ja ne katsovat verhon raosta. tämä vähän enteilee joulunalusaikatunnelmaa.
Kyllä on enkeleitä. Ei ehkä kiiltokuvien enkeleitä, mutta ehkä sellaisia kuin Wim Wendersin elokuvassa :)
Todella ajatuksia herättävä runo.
Hyvä runo. Mulal vaan nyt yksi 5-vuotias kiipeää niskassa joten on vaikea kommentoida enempää.. :-)
Runo nivoutuu ajatuksenjuoksulla yhdeksi kokonaisuudeksi, ihanteellisuuden ja reaalitodellisuuden sylipainiksi, ihmisenmakuiseksi.
Pidin tästä, tämä on tiivistetty kasvukuvaus. Hiekkalaatikosta rippikouluun ja aikuisuuteen.
"riimit katosivat kun
huomasin
ettei enkeleitä ole
pilvien päällä niin kuin kiiltokuvissa"
Yhteys riimien kirjoittelun ja enkeliuskon välillä tuntuu jostakin syystä aivan ilmeiseltä. Nyt selkis miksen minä kirjoita riimejä.
Mielenkiintoista tajunnavirtaa ja joulunalustunnelmia. Pitää tyytyä hiekkaan, kun lumi antaa odotuttaa itseään ja lähiön tietäjiin, kun muitakaan ei ole näköpiirissä.
Hieno, hyvin tehty runo. Monet todellisuudet ristikkäin.
Odotettavissa realistinen joulu.
Runosi on yhtä aikaa kepeä ja syvällinen, surullinen ja hauska. Itämaan tietäjät ja lähiöiden kyttääjä tietäjät vertautuvat toisiinsa jotenkin mieltä lämmittävästi.
Tässä on kasvutarina, hiekkalaatikkoiästä aikuisuuteen, jolloin arkitotuuksia valkeni.
Hieno runo, pidin tästä.
ihanaa tekstiä, olet hyvä kirjoittamaan:)
Lähetä kommentti