28. toukokuuta 2010

Mycobacterium vaccae ja Culicidae

älä jätä minua absurdin älykkyyden armoille betonilähiöön
milloin ihminen oppii saniaisten jakausten kauneuden
hiuslakan huurupilvien sumusta
osaako jakaa kerkkien pihkaisen sulouden
ilman korkeita kertakäyttövaippojen valkoista vuorta

anna minun kasvattaa dna:ni lammikossa
huokaista sadat pienet jalat heräämään keväällä
maistamaan mettä ennen dna:n veristä kutsua
anna lastenlasteni löytää suojaa seisovasta vedestä
rakastaa maan uumenta, onnea jonka ihminen hylkäsi
antaessaan käsillensä vallan

2 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Ei elämää voi ymmärtää, se vain on.

John kirjoitti...

dna, oliks se se täysin määritelty?

:D