äidin keittokirjan välin mahtuivat kaikki pihan puut, hapertuvina ja voimakkaasti tuoksuvina, tammenterhot jätettiin oraville, ja niin kasvoi tamminen mäki, jossa aapisia availtiin ja huudettiin seitsemän ihmisen voimin, liimattiin kiiltokuvat perunalla runokirjoihin, ja ammuttiin putkella pihlajanmarjoja, niin että oranssista tuli onnen väri, jolloin unohtuivat siniset ja punaiset levonnaiset puiden valtaamasta kirjasta, vain hiekkakakkuja tuli leipoa pienimmille, joiden suut hymyilivät ruskeina
9 kommenttia:
Voimakas - ja iloinen - lapsuuskuva, pidin.
Kivoja juttuja. Hyvää lapsuutta on sit kiva muistella.
Herätit muistoja, juuri noin se oli.
Jännää, että aloin samaistua kokemukseen, joka ei oikeasti ole ollenkaan omani.
Upposin muistelemaan - kirjoitit semmoista tutuista asioista
Jotenkin valoisa. Se purkikin näytti koiranputkelta.
Tamminen mäki! Sen on täytynyt olla upeata, että sellaisella on voinut lapsuuden viettää. Tammessa on jotakin lujaa, turvallista, vankkaa, kiehtovaa. Runo tulvii lämpimiä lapsuusmuistoja.
kiitos kommenteista rakkaat blogistanialaiset!
kivoja runoja, tuoretta sanastoa!
Lähetä kommentti