16. huhtikuuta 2009

Kahlaan luoksenne auringon kanssa. Vesi tutustuu kivijalkaan. Keväinen joki ottaa tilaa ja antaa itsensä luottavaisesti kuin lapsi. Nyt olisi hyvä aika opettaa lapset uimaan. Harvoin kotirappusilta voi pulahtaa vilvoittavaan veteen. Sanoit, ettei junia enää kulje. Kiskot rannalla ovat ruostuneet ja katkeilleet. Yksinäinen asema täynnä haamuja ja tomua, kuin tuhkan peitossa. Tuhkassako asuvat kuolleiden sielut? Lähtö on muuttunut kryptaksi. Kuinka elottomalta tämä ranta näyttäisikään ilman meitä.

3 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Hauska näkökulma kevättulviin..
Täytyy palata tuohon runoosi uudestaan. Loppu on sen verran haastava..

Crane kirjoitti...

Elämää viimeisellä rannalla...
Keväinen tulvavesi on kylmää ja virta kova...Ehkä juna sittenkin saapuu...

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

On kevät.