Tragedian teatteri

Prinsessa Paksujalka
puhkoo silmänsä rakkauden meressä,
armahdusta ei kuulu askelten painossa
rakkaus on huono kauppa
kuin mätä suolakala

kuoro laulaa
katharsista et löydä
aavikolta, vaikka huulesi ovat rohtuneet
ja jumalkone
ei enää toimi,
vaikka kuinka vääntäisi kammesta

viaton lapsi taluttaa
prinsessaa,
mutta kompastu itse elämän tiellä
ja Paksujalan suku kuolee
suruunsa ja vanhuuttaan

mutta kuoro laulaa
aavikon tuuli ei lopeta
se hymisee ja hymisee
ja sen laulussa
kaikuu prinsessa Paksujalan
menneisyys