niin ovat hiljaisia
nuo miehet, jotka kätensä
laskevat multaan
ei routakaan heidän
kuiskettaan kuule
ei synnyinkodin kello
enää raksuta tasaista tahtiaan

hiljaisia nuo miehet
jäykkinä asennossa
kunniaa tekevät
kaartuvat puun oksat
ja iltaisin kynttilät palavat

niin hiljaisia miehet,
mutta joku vielä valvoo
silmät kiiluen
jos vain kuulisi äänen
kun sydän lyö tai tuntisi
lämpöisen hengityksen iholla
niin hiljaa täytyy odottaa
ei kuiskettakaan kuulu