24. syyskuuta 2009

olen pelännyt rappukäytävissä
yrittänyt sulautua kaiteisiin ja seiniin
olen pelännyt kaikkea lentävää
ja kimakoita huutoja, jotka vihlovat

korvia, siksi olen hyvilläni,
että saan jakaa tämän kedon
ja mansikat kanssasi

jos en jaksa laskea
annan sinulle suuremman keon,
koska sinä tekisit saman tai enemmän

19 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Onneksi on keto, mansikat, ne menevät tasan, koska pelko jää vähäiseksi.

Pisara kirjoitti...

Yltäkylläinen tasaus!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvä jako. Oliko kedolla ävär? Muistatko?

arleena kirjoitti...

Hyväsydämminen runo. Jos ei tasata jaksa, on hyvä antaa toiselle enemmän. Hyvä palkitaan aina.

sini kirjoitti...

Tykkään tästä!

jl kirjoitti...

Tämä runo rohkaisee, antaa toivoa.

Diina kirjoitti...

Hauska, minulle tuli ensin mielikuva, että mansikkaketo on menneisyyttä, mutta kirjoitatkin preesenssissä! (Siksi poistin eka viestini)

Anonyymi kirjoitti...

Totta. Kyllä pitää olla oikein puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt, että isomman keon antaa.

helanes kirjoitti...

Niitäkin on jotka antavat, eivät vaadi tasan.

aimarii kirjoitti...

Onneksi on rakas, ystävä, jonka kanssa jakaa mansikat, niin ahdistuneisuuskin helpottaa.

isopeikko kirjoitti...

mmmhh.

Hirlii kirjoitti...

Tämä tasajako pienentää pelon.

hemmetti kirjoitti...

Miten kaunis! Tässä ei ole kyllä mitään julmaa, joudut perustamaan uudet sivut :-)

Sirokko kirjoitti...

Synkät seinät ovat muuttuneet mansikoivaksi kedoksi, hyvää on hyvä jakaa laskematta, lopussa tulos on aina tasan.

Una kirjoitti...

<3

Ilona Tammi kirjoitti...

Kiitos komentaista. Niitä on mukava lukea.

Susu: siksipä juuri menevät tasan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne: Runon kedon esikuva on luonnontilassa.

Arleena: Sydän mukana tasaan on helppo päästä.

Sini: mukavaa että pidit.

jl: välillä toivollekin on annettava sijaa.

Diina: Kiitos.

Anonyymi: voihan se olla noinkin.

Helanes: onneksi niitäkin löytyy.

Aimarii: niin ystävät ja rakkas hyvinkin auttavat.

Isopeikko: :D

Hirlii: eiköhän.

Hemmetti: eikö alku tilanne ollut tarpeeksi julma?

Sirokko: niin lopputilanne on aina tasan.

Una: kiitos <3

hemmetti kirjoitti...

No niinpä kyllä, lähtökohta on surullinen. Mutta (ainakin runoissa) hyvä voittaa pahan ja ikäänkuin mitätöi menneet julmuudet. Olisipa elämässäkin niin. Ehkä onkin. Tai ainakin siihen haluaa uskoa.

Piatta kirjoitti...

Kaunis (:

Ilona Tammi kirjoitti...

Hemmetti: en aina halua olla hirmu julma, välillä on mukavaa kirjoittaa onnelisia loppuja -> pikku julmaa.

Piatta: Kiitos!