29. lokakuuta 2009

Luolassa

olen vankina täällä
luolassa, tummassa kuin pohjolan
ikuinen yö
en pääse pakoon varjokuvia,
jotka syövät sisintä
kahleet hiertävä arkaa lihaa
ainut kosketus, jonka saan osakseni

olen syvällä luolassa
pako tuntuu mahdottomalta,
vaikka kahleet murtuisivat pois

olen vankina,
enkä voi katsella tähtiä
taivaani tummuudessaan synkempi
kuin kylmennyt hiili

maani jolla makaan, on karu
hedelmätön, joka unelta
on katkaissut siivet
varjokuvat vain seuranani
yritän unohtaa ajan,
joka painaa kivistä seinää

ja houreissani tippuu pisarana huulilleni

13 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Ilman toivoa, vai eikö edes halua päästä pois, vaikka kahleet murtuisivat.

kahil77 kirjoitti...

Oman itsensä vankina ehkä?

arleena kirjoitti...

Kuulosti rankalta, sairasvuoteella vankina vailla ulospääsyä.

erikeeper kirjoitti...

Vankina maaten pimeässä yössä.
Taivaskin pilvessä, ei tähtiä vyössä. Mutta pisara, se pisara huulilles putoaa kuin lyijy. Kuin luoti se iskee, toivonkipinä.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt tuli väkisin mieleen, että tämä henkilö on Platonin Luolassa vankina, niin kuin me kaikki. Emme näe, emme ymmärrä, emme uskalla mennä valoon, koska varjot ovat tutumpia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Rankkoo! Ettei sulla Ilona hyvä olisi vain se sikalentsu?

Muhadzir kirjoitti...

Tylyä tekstiä. Ilonan julmat sivut lunastivat jälleen kerran nimensä.

Platonin luola tuli minullakin mieleen. Runossa jäi vaivaamaan se, että varjokuvia näkyy vaikka taivas on "tummuudessaan synkempi kuin kylmennyt hiili". Eikö varjon olemassaolo edellytä että jossakin on valoa?

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Joo, julumaa on. Heh, tuo Oh-shown kommentti on taas ihan omaa luokkaansa...

Railaterttu kirjoitti...

Oma luola tuli minullakin mieleen, ja siellä voi kuvitella ihan liikaa.

Harakka kirjoitti...

Taidat olla kovin sairas nyt, sikaflunssako on nyt puhjennut!

Rauni kirjoitti...

Kuvaat aikaa mielenkiintoisesti.
Saatan samaistua tuohon hiilenkatkuiseen makuun joka runosta jää...

John kirjoitti...

Mikäs peikko se Ilonan nyt on vanginnut?

Ilona Tammi kirjoitti...

Platonin luolassa kai alitajuntani hillui kun tuota kirjoitin. Kuumehourailuunkin löytyy varmasti viitteitä.

Ajattelin, että ilman toivonkipinää runo olisi liian synkkä :)

Joo, onhan tuossa ristiriita - täyspimeys ja varjot - mutta onko se kauhean paha virhe, jos antaa runossa mielikuvituksen temppuilla ja toteuttaa esim. unen logiikkaa.

Mielikuvitus on peikko, mutta myös rakas ystävä, sieltähän niitä runoja tulee.