8. marraskuuta 2009

istutaan nyt tässä
rosoisena kähmitään hernepusseja, vanupalloja
pehmenneet seinät putoilevat murentuneen hyytelön hymyä
laula vielä, kersat huutavat hyeenoina, kasvot rapistuvat
jäniksen mukana
mikä sul on, hihittävät hyeenat
minulle annettiin haarukka, keittopäivänä!
hyeenoiden riemu on tehosekoitin
minun liemeni on mauton, mutta he lisäävät
siihen suolaa kasvot loistaen
minä nielen mielistellen, koko ajan ruusupuskan
piikit kirveltävät
olen viiruilla ja onnellisen punainen
ehkä joskus saan syödä ruusunmarjoja
ja teidän naurunne on minun nauruani

2 kommenttia:

pasanen kirjoitti...

Monipuolisia runokuvia. Runon sisäisen logiikan vuoksi (oman rajallisen logiikkani?) jättäisin ilmaisusta "onnellisen punainen" sen onnellisen pois.

hemmetti kirjoitti...

Riipaiseva tarina.