26. marraskuuta 2009

muistelen riimejä
taputtelen hiekkaa
että tulisi hyviä
pikkuautot valtaavat hiekkakentän
hiekka roiskuu
sitä löytyy eteisestä
             sängystä
         suihkusta
kurahousut eivät auta
jos makaa kosteudessa

mietin virsiä
en jaksa sittenkään laulaa
             kovaa
         ja
     korkealta
joten siirryn tietäjiin
miten ne löysivät tähden kanssa
Betlehemiin
             täältä
         lähiöstä
löytyy paljon tietäjiä
ne katsovat minua verhon takaa

tämä tulee painaa mieleen
tämän on hyvä olla ensimmäinen muisto
josta kirjoittaa runo
riimit katosivat kun
             huomasin
ettei enkeleitä ole
pilvien päällä niin kuin kiiltokuvissa

18 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Eikä niillä ole aikuisten oikeesti siipiä. Enkeleilläpä!

SusuPetal kirjoitti...

Tietäjät tietävät miten tulee hyvä kakku, paha kakku, muistavat kaikki reseptit.

Pidin runostasi.

aino kirjoitti...

Enkelit on arjen sankareita, minä olen niitä tavannut. Runosi pisti taas ajattelemaan, ja se on hyvä.

arleena kirjoitti...

Arjesta ylös taivaisiin ja alas.
Unelmat särkyivät. Palasi arki.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Tykkäsin, erityisesti tuosta kohdasta, että lähiöstä löytyy paljon tietäjiä ja ne katsovat verhon raosta. tämä vähän enteilee joulunalusaikatunnelmaa.

hemmetti kirjoitti...

Kyllä on enkeleitä. Ei ehkä kiiltokuvien enkeleitä, mutta ehkä sellaisia kuin Wim Wendersin elokuvassa :)

Elämänkulkija kirjoitti...

Todella ajatuksia herättävä runo.

erikeeper kirjoitti...

Hyvä runo. Mulal vaan nyt yksi 5-vuotias kiipeää niskassa joten on vaikea kommentoida enempää.. :-)

pasanen kirjoitti...

Runo nivoutuu ajatuksenjuoksulla yhdeksi kokonaisuudeksi, ihanteellisuuden ja reaalitodellisuuden sylipainiksi, ihmisenmakuiseksi.

Railaterttu kirjoitti...

Pidin tästä, tämä on tiivistetty kasvukuvaus. Hiekkalaatikosta rippikouluun ja aikuisuuteen.

Muhadzir kirjoitti...

"riimit katosivat kun
huomasin
ettei enkeleitä ole
pilvien päällä niin kuin kiiltokuvissa"

Yhteys riimien kirjoittelun ja enkeliuskon välillä tuntuu jostakin syystä aivan ilmeiseltä. Nyt selkis miksen minä kirjoita riimejä.

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Mielenkiintoista tajunnavirtaa ja joulunalustunnelmia. Pitää tyytyä hiekkaan, kun lumi antaa odotuttaa itseään ja lähiön tietäjiin, kun muitakaan ei ole näköpiirissä.

Hirlii kirjoitti...

Hieno, hyvin tehty runo. Monet todellisuudet ristikkäin.

Sirokko kirjoitti...

Odotettavissa realistinen joulu.

Hilbert kirjoitti...

Runosi on yhtä aikaa kepeä ja syvällinen, surullinen ja hauska. Itämaan tietäjät ja lähiöiden kyttääjä tietäjät vertautuvat toisiinsa jotenkin mieltä lämmittävästi.

aimarii kirjoitti...

Tässä on kasvutarina, hiekkalaatikkoiästä aikuisuuteen, jolloin arkitotuuksia valkeni.

Karpalo kirjoitti...

Hieno runo, pidin tästä.

Anna Käyhkö kirjoitti...

ihanaa tekstiä, olet hyvä kirjoittamaan:)