24. kesäkuuta 2010

juhannusruusun piikkejä varpaissa
kuuntelen kuolleen miehen laulua
kesätuuli kaivaa unikon ryppyiset lehdet valoon
mansikkalimonadi kihelmöi lämpöisellä kielellä
katson kirjavan kissan seikkailua niityllä
se tulee sisään vasta
kun siilit ilmestyvät syreenipensaista

12 kommenttia:

Raunio kirjoitti...

owo siilejä <3 Meidän isovanhempien mökin alla asuu siiliperhe ja ne syö ylijääneet koiranruuat.

SusuPetal kirjoitti...

Piikit ovat onneksi pehmeitä kuin kesän yötön yö.

Diina kirjoitti...

Ihana kesätunnelma piikkeineenkin. Hyvää juhannusta!

helanes kirjoitti...

Elviksenkö vai makseletko Michaelin velkoja?

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Hieno runosukellus, jota lukiessa kuulee melkein itsekin kuolleen miehen laulua.

Ilona Tammi kirjoitti...

Raunis: meillä kissanruoka kelpasi

SusuPetal: pehmeitä ovat mutta pistelevät ikävästi

Diina: Hyvää juhannusta sinullekin!

Helanes: muu kuollut mies oli mielessä, mutta kyllähän nuo mainitsemasi keskikesään sopivat myös.


Olli-Pekka: kiitos!

Oonagh kirjoitti...

Kuolleet miehet ja naiset laulavat hienosti.
Hieno säe, nautin sen kaijusta.
Muutenkin tykkään tästä runosta, koska kaikki ei ole keskiyön aurinkoa. Tuuli tuo esiin monenlaista mennyttä.

Crane kirjoitti...

hulahdin runon tunnelmaan eikä pistelleet ruusut eikä siilin piikit yhtään...:)

Ilona Tammi kirjoitti...

Kiitos kommenteista Oonagh ja Crane!

Railaterttu kirjoitti...

Mukavia kesätuokiokuvia, siilit ja syreenit.

Ilona Tammi kirjoitti...

eikö olekin Railaterttu

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ja kokonainen juhannus?