Silirimpsis ja tie aukeaa
Silirimpsis ja taika raukeaa
Silirimpsis ja haaveet katoaa
Silirimpsis ja metsän mukana
kaatuvat viimeiset haltiat
Tämä on Tammen runopuu, jonka synkät hedelmät lankeavat routaiseen maahan
Silirimpsis ja tie aukeaa
Silirimpsis ja taika raukeaa
Silirimpsis ja haaveet katoaa
Silirimpsis ja metsän mukana
kaatuvat viimeiset haltiat
by Ilona Tammi
klo 16.40
6 kommenttia:
Surullinen silirimpsis... metsä kuolee, haltiat kuolee
Iloisen sanan taakse kätkeytyykin kaiho huoli
Oliko tässä joku pahapeikko saanut taikasanan haltuunsa? Seno sille, että silirimpsis, sä oot jo himpsis.
Niinpä, ei pitäisi kaadella puita liikaa ainakaan. Haltijoiden asuinpaikat pitää jättää.
Puhut haltijoiden kieltä hurja-Ilona - olet löytänyt upeasti omaa runomaailmaa ja sen maan kielen - - -
Minulle nousee tunnelmat tästä runosta vaiheesta jolloin astutaan sen maagisen rajan yli jolloin lapsuuden haltijat saavat kadota.
Niiden on aika kadotakin ja aika on kypsä silloin kun se kaikki tapahtuu - - silirimpsis riimittelyllä. Ikäänkuin toisella vastataialla - jolla kaiken saa katoamaan ja muuttumaan, vielä pitäen kiinni lapsenomaisesta ajattelusta - ja samalla astuen aikuisuutta kohti jossa valitettavasti taikasanat ovat jotakin muuta - - -
Tämä sopisi siihen JyväAkana runoelmaan myös...
Kiitos kaikille kommenteista!
Runoilija: kyllä teemat ovat vähän samat kuin "Jyvissä". Pitää katsoa joskos runoa voisi uusiokäyttää.
Lähetä kommentti