5. huhtikuuta 2009

Mikä tämä on?

Tämä on salaisuus.
Puun koloon piilotettu
pergamentti.

Tämä on sairaan linnun
valitus. Kissan tassun pehmeys
ja kynsien raapaisu.

Tämä on keskeneräinen runo.
Pienen tytön kuolema.
Vanhan naisen elämä.

Tämä on minun omani.
Sinun silmäsi
ja kuun valkea kajastus.

Tämä on iäisyys.
Puun lehtiin kirjoitettu
muisto, jonka tuuli on temmannut.

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

"Tämä on keskeneräinen runo.
Pienen tytön kuolema.
Vanhan naisen elämä."

Tuo on hyvä, kosketti hyvin, hyvin syvältä.

erikeeper kirjoitti...

Hyvin ajatuksia herättävä runo. Ja varsin taidokas, mielestäni.

John kirjoitti...

Runo jonka salaisuus ei auennut. Tykkäsin eniten tuosta loppukohdasta...puun lehtiin kirjoitettu, jonka tuuli on temmanut :)

Rauni kirjoitti...

Ilonan runoa on ilo lukea.

Vähän trimmausta vielä se tarvis, pyöristelyä, pörhistelyä, muutama viekoitteleva karva - -

Ajatukset pitäis sitoa vähän kiinteämmin, jokin säie punoksesta vähän jää ohueksi.
Liian monta henkilöä joille on äkkiä löydettävä paikkansa. Kenen runo tämä on? Sinän ja minän?

Tämän runon kuulen aikuisen naisen lauluna.

Rauni kirjoitti...

Ilonan runoa on ilo lukea.

Vähän trimmausta vielä se tarvis, pyöristelyä, pörhistelyä, muutama viekoitteleva karva - -

Ajatukset pitäis sitoa vähän kiinteämmin, jokin säie punoksesta vähän jää ohueksi.
Liian monta henkilöä joille on äkkiä löydettävä paikkansa. Kenen runo tämä on? Sinän ja minän?

Tämän runon kuulen aikuisen naisen lauluna.

arleena kirjoitti...

Ensi rakkauden raapaisu puun pintaan,
ikuisesti säilyvä rakkaus ei haalistu eikä pääty. Puu kntaa salaisuuden.

helanes kirjoitti...

Paradoksaalinen