7. toukokuuta 2009

Kaksoisolentoni

Kaksoisolentoni,
isäni tuntee sen, sanoo
se on ilkeä
puoli sukua sanoo, ei ollenkaan
se on lempeä ja herttainen
isäni sanoo,
laiska on ja saamaton
puoli sukua, ei ollenkaan
se on ahkera
isäni sanoo, kirjailija
siitä pitää tulla
puoli sukua huutaa
runojahan kirjoitat
meille, kirjoitathan

11 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Olimmekin vähän samoilla linjoilla tuon kaksoisolennon suhteen, mikäli yhtään ymmärsin. Tai mitä sen on väliä, näin tulkitsin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hieno näkemys useasta eri näkökulmasta.

helanes kirjoitti...

Kuka näkee mitenkin. Oma näkemys ratkaisee.

Uuna kirjoitti...

Vanhan sanonnan mukaan suku on pahin, joillekin se on paras. Toiset vanhemmat odottavat lapsistaan jotain suurta, toiset eivät anna mahdollisuutta mihinkään suureen, ellei tempaise itseään irti.
Mielenkiintoinen runo: itse on otettava selvää, kuka on, muistuttaako kaksoiolentoaan vai itseään?

utukka kirjoitti...

Hyvä runo! Tuo mieleen kysymyksen:
Kaksoisolento? Oletettu? toivottu? muiden luoma? oma unelma?
Jos voisin laulaa kuin lintu voi, jos sois mun äänein kuin leivon soi, niin . . .

Marjattah kirjoitti...

Selkeän sanoman lisäksi nautin runosi rytmistä!

arleena kirjoitti...

Oliko kaksi kaksoisolentoa.
Isän ja suvun.

Voi siitä sitten vaikka valita tilanteen mukaan.

isopeikko kirjoitti...

Vaan koskaan ei tiedä kumpi on kaksoisolento vai onko kumpikaan. Voihan meitä olla kolmekin.

genoveeva kirjoitti...

niin voiphan sitä oottaa mutta mitäottaja saapi....

jl kirjoitti...

Taitavasti muotoiltu kaksoisolemus.

Kiitos vierailusta, Ilona :)

SusuPetal kirjoitti...

Oikeus olla oma itsensä, se kai tärkeintä.