1. syyskuuta 2009

Helsingin yllä ovat pilvet
kyllä minä sen tiedän
koko Suomi on hukkunut syksyyn
painanut raskaan päänsä
putoilevien lehtien painosta

minä en voi nostaa päätäni, huutaa Suomi
ja yskäisee
väsynyt muutoksiin ja syytöksiin
ei minusta ole pelastamaan maailmaa, huokaa
ja katsoo kuin ohi mennen sisarukseensa Ruotsiin

tarvitsen lepoa, talveksi minä vaivun horrokseen, meditoin,
yritän saada yhteyden Intiaan,
minulla on välillä niin ikävä häntä, kaukana lepäävää sisarustani

kuuletteko sisarusparvi, haluan olla hyvä sisko,
mutta en jaksa tarttua enää kuokkaan, olen niin vanha
Suomi naurahtaa tajutessaan hölmöytensä,
mutta antaa horroksen viedä hänet mukanaan

1 kommentti:

jl kirjoitti...

Tämä on mielenkiintoinen runo. :)