22. kesäkuuta 2010

minä katson pilvien utareita
tuuli nostattaa karvat
kuka muu kirkuisi kadotusta
kuin pääskyset uhmatessaan
vielä hiljaista taivasta

katson kuinka sinä luet kiireettä viestejä
otsatukka hulmuten

kun lähden kilpajuoksuun
pisaroiden kanssa
sinun käyntisi on kevyttä ja sulavaa
sydämeni täyttyy ihailulla ja rakkaudella

8 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kaunis.

jl kirjoitti...

Jännä alku, pilvien utareet on mielenkiintoinen uusi kielikuva. Kaunis kuten Susu jo totesikin.

isopeikko kirjoitti...

nämä elävät kaikki taivaalla, luulee tää

Crane kirjoitti...

runo, josta tulee keveänhyvä olo (niinkuin mun mielestä hyvästä rakkausrunosta tulee)...!

Marjattah kirjoitti...

Outoa taikaa on runossasi. Kaikki aistit käytössä :)

Ilona Tammi kirjoitti...

kiitos kommenteistanne

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Mainio toteutus!


-----------------

Sinulle Ilona muistiin:
(Pääskyset on romanttinen muoto,
tervapääskyt dramaattinen, ne kirkuvat, kriikuvat.)

Ilona Tammi kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne: kiitos muistutuksesta, on pääskysoppi unohtunut vuosien varrella ;)