21. marraskuuta 2008

aika on soraa jalkojen alla
mullassa, mudassa rähmällänsä
piharatamon kirvely haavassa

aika on ylös noussut ja juossut pois
kuivunut kukka ikkunalaudalla

odottavan aika hiljainen avaruus

5 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Aika on soraa jalkojen alla. Niin se on vähän minunkin mielestäni.

helanes kirjoitti...

Eikö näitä kukaan uskalla kommentoida? Julmahuveja. :)

John kirjoitti...

Alusta tuli mieleen se biisi, missä lauletaan sorateiden kuninkaasta :)
Kiva runo.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Aika on avaruus.

aimarii kirjoitti...

Kiteytät odottavan ajan uudelleen - hiljainen avaruus. Hyvä vertaus
Tästä runosta tykkäsin.