aika on soraa jalkojen alla
mullassa, mudassa rähmällänsä
piharatamon kirvely haavassa
aika on ylös noussut ja juossut pois
kuivunut kukka ikkunalaudalla
odottavan aika hiljainen avaruus
Tämä on Tammen runopuu, jonka synkät hedelmät lankeavat routaiseen maahan
aika on soraa jalkojen alla
mullassa, mudassa rähmällänsä
piharatamon kirvely haavassa
aika on ylös noussut ja juossut pois
kuivunut kukka ikkunalaudalla
odottavan aika hiljainen avaruus
by Ilona Tammi
klo 23.16
5 kommenttia:
Aika on soraa jalkojen alla. Niin se on vähän minunkin mielestäni.
Eikö näitä kukaan uskalla kommentoida? Julmahuveja. :)
Alusta tuli mieleen se biisi, missä lauletaan sorateiden kuninkaasta :)
Kiva runo.
Aika on avaruus.
Kiteytät odottavan ajan uudelleen - hiljainen avaruus. Hyvä vertaus
Tästä runosta tykkäsin.
Lähetä kommentti