3. maailmansota
saippuavesi valui tikun päästä,
kun Greenspan puhalsi
ei auttanut usko suippokorvaisiin ystäviin,
karvaisiin isoihin jalkoihin
kun satu muuttui kauhuelokuvaksi
tervetuloa 30-luku,
tervetuloa Hitler − pelasta meidät
oi ihana vapahtaja
ja katsokin että saan aistia
ihanan sireenien tuoksun
kaupungista on liike haihtunut
syön viimeisen nauriin
lähetin tänään mieheni rintamalle
− oi ihana tykkien sulosinfonia
elämän arpi on kaunis
kuin punainen kukka
saanhan suudella sinua vielä kerran
rohtuneilla huulillani
kirjoitan tätä lyijykynällä
− sähköt eivät enää toimi
kohta minunkin on paettava
ravitseeko tuomien koristelema
koski peltojanne
voinko tulla luoksenne?
kyllä minä lehmät opin lypsämään
tarvitsen vain pienen kolon
en voi jäädä tännekään
yön mustat lepakot
nielaisevat kaupungin
kuuleeko kukaan huutoa pimeästä
vielä täällä katsovat hämmentyneet silmät
raunioitunutta kaupunkia
7 kommenttia:
Voi poloista sodan jalkoihin joutunutta...
Hätää ja tuhoa, silti pientä toivoa välillä. Mutta huutoja on niin monia, niiden sinfonia on kakofoniaa. Sitä ei voi kuulla, ellei itse ole "siellä". Vaikuttava runo!
Taantumassa kuljemme jotta sodan kauhuja pakoon pääsisimme.
Anelemme, voinko suojautua.
Kaupunki on jo autiona, liike on pysähtynyt. Lepakot nielaisevat kaupungin. Kukaan ei kuule.
Autio, tunteeton tunnelma välittyy hyvin runosta
"...elämän arpi on kaunis kuin punainen kukka..."
Kohtalonomainen, vaikuttava runo maalaa mielikuvia raunioituneista, hylätyistä kaupungeista....
Autiot kaupungit voivat olla totta vielä elinaikanamme.
Sota on aina samaa tuhoa, pelkoa ja ahdistusta, olkoon vuosikymmen mikä tahansa.
Hätä on myös 3. maailmansodan ajan ihmisellä
Toivottavasti tuo ei kuitenkaan enää toteudu.
Merkkejä on näkyvissä.
Lähetä kommentti